Funktionaalinen lääketiede

​

MITÄ KEHOSSA OIKEIN TAPAHTUU?

 

Funktionaalinen lääketiede on uusi ajattelutapa kroonisten sairauksien hoitoon. Biokemiallisia ja fysiologisia muutoksia kehossa tapahtuu jo paljon ennen varsinaisen sairauden puhkeamista. Oireet kertovat, että jokin kehossa on vialla. Kokonaisvaltaisilla hoidoilla pyritään mahdollisimman ajoissa korjaamaan potilaan tilannetta ja parantamaan toimintakykyä.

Funktionaalisen lääketieteen toimintamallissa potilaan koko tarinalla on keskeinen merkitys. Mitkä ovat edeltävät tapahtumat ja laukaisevat tekijät ja mitkä ovat välittäjät? Funktionaalista lääketiedettä ei tulisi käsittää vaihtoehtoiseksi lääketieteeksi vaan sillaksi tehokkaampaan kroonisten sairauksien hoitoon.

 

TERVEYS

​

Terveys on positiivista elinvoimaa, ei vain tila ilman sairautta. Ihminen voidaan koululääketieteen mukaan luokitella terveeksi, jos häneltä ei löydy mitään erityistä diagnosoitavaa sairautta. Silti hän voi tuntea itsensä ajoittain tai jatkuvastikin esimerkiksi väsyneeksi ja huonovointiseksi ja laahustaa päivästä toiseen voimiensa äärirajoilla olematta silti varsinaisesti sairas. Terveys on funktionaalisen lääketieteen mukaan yksilölle ominaista parasta mahdollista elinvoimaa ja hoito tähtää paitsi sairauden kiusallisista oireista eroon pääsyyn niin myös siihen, että yksilö pääsee parhaalle mahdolliselle toimintatasolle.

Funktionaalisen lääketieteen mukaan elimistössä voi olla häiriötiloja, jotka muuttuvat sairaudeksi ellei näihin häiriötiloihin puututa ajoissa. Tällöin elimistössä heikoin lenkki hajoaa, eli jokin tietty sairaus puhkeaa ennen pitkää, jos elimistöä on rasitettu vääränlaisilla elämäntavoilla, myrkyillä tai muulla kuormituksella.

​

BIOKEMIALLINEN YKSILÖLLISYYS

 

Funktionaalisen lääketieteen peruslähtökohtana on, että olemme biokemiallisesti yksilöllisiä, millä tarkoitetaan sitä, että ihmiset eroavat luonteenpiirteiden lisäksi myös aineenvaihdunnaltaan, solujensa kyvyltä välittää informaatiota sekä elintensä väliseltä tiedonsiirtojärjestelmältä. Yksilöt voivat myös reagoida hyvinkin eri tavalla esimerkiksi ympäristömyrkkyihin, ravinnon lisäaineisiin ja lääkitykseen ja vitamiini- ja hivenainetarpeet voivat samoin olla hyvin yksilöllisiä.

 

TASAPAINO

 

Toinen funktionaalisen lääketieteen periaate on tasapaino. Elimistö hakeutuu parantuessaan kohti sisäistä tasapainoa. Myös sairaudet nähdään ennen kaikkea häiriöinä yksilön ja hänen ympäristönsä tasapainossa, mitä pyritään korjaamaan kokonaisvaltaisesti, jotta tasapainotila jälleen saavutettaisiin.

Funktionaalisessa lääketieteessä sairauksia ei pidetä vihollisina vaan elinjärjestelmien hallintaa ja tasapainoa ylläpitävien mekanismien pettämisenä. Kehon toimintahäiriöt ja sairaudet ilmenevät harvoin vain yhdessä elimessä, vaan ne koskevat yleensä koko kehoa. Funktionalisessa lääketieteessä painotetaankin kaikkien kehon elinjärjestelmien riippuvuutta toisistaan, minkä vuoksi hoito on aina kokonaisvaltaista.

​

VAPAITA RADIKAALEJA?

 

Vapaat radikaalit vaurioittavat solujamme varastamalla itselleen elektronin jostakin solun osasta. Vapaita radikaaleja tulee hengitettynä ja syötynä länsimaalaisen kehoon n. triljoona päivittäin. Soluhyökkäys on valtava!